Ajatusmyrsky

Taas meni hiljaiseksi. Tällä kertaa oli harvinaisen hyvä syy, sillä vietin viime viikon loppuosan ja Suomen 93. Itsenäisyyspäivän suljetulla osastolla. Sinne minut viskasi älytön vauhtimäärä, joka ilmeni koko kropan hallitsemattomana tärinänä, sekavina ajatuksina, aistinharhoina ja muutenkin päättömänä menona. Ennen en olekaan käynyt suljetulla, joten nyt on sekin koettu. Aika lääkkeissä olin, joten mitään suuria tunteita ei paikka herättänyt. Eipä siellä sen hullummalta meno vaikuttanut kuin avo-osastoillakaan. Ehkä osuin hyvään saumaan, tiedä häntä. Huonekaverikin oli suht rauhallinen tapaus, ex-narkki kaiketi. Ei tarvinnut oman turvallisuuden puolesta pelätä ainakaan.

Hieman tuo takapakki laittoi taas ajattelemaan. Juurihan meni niin hyvin, suunnittelin vain uutta alkua jne. Nyt taas sain myöntää oman haurauteni. Ei vaan järki pysy aina menossa mukana ja alitajunta työstää koko ajan ylikierroksilla, mikä sitten kostautuu. Olihan sillä alkoholilla taas osuutta asiaan, joskaan en senkään piikkiin voi laittaa. Ei vain sovi tuo keitottelu yhteen kaksarin (=tuttavallinen kutsumanimi kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle) kanssa. Se on tullut todettua jo liian monta kertaa, mutta aina pitää uusiksi kokeilla. Nytkin lipitän siideriä..

Voisin pyhittää kokonaisen blogientryn alkoholille. Se voisi olla selkeintä. Nytkään ajatus ei pysy ollenkaan kasassa, joten varmaan fiksumpi jättää syvällisemmän kirjoittelut toiselle päivälle.

Lääkäri kysyi suljetulla, että miksi olen niin laiha. Yksi kaveri, joka näki minut viimeksi 7 kg laihempana, sanoi baarissa viime viikolla, että "oletpas laihtunut!". Nahaha. Eikö ne sokeat näe, että olen pullistunut pallokala? En anna silti laihdutus-peikolle valtaa. En. Hyrisin vaan kaverin halauksessa hänen kehuessaan, että "olet niin pieni ja pehmeä". Olisinkin. Tsih.